Kevättä rinnassa

Olihan upeat kevätpäivät Pääsiäisenä! Ihan mielettömän kirkkaita päiviä mutta saakutin kylmiä öitä. Jännää seurata miten lokit ja joutsenet etsivät avovettä minne laskeutua. Meri on vielä sen verran jäässä että niiden piti lentää kauas avomerelle löytääkseen avovettä. Sitähän nämä isot vesilinnut kaiketi tarvitsevat jotta pärjäävät kylmässäkin.

Tuntui toisaalta että samat linnut lentelivät edestakaisin hädissään. Liekö jotkut linnuista palasivat takaisin "etelään"? Sen verran levotonta liikehdintää taivaalla oli havaittavissa.

Onkohan meillä ihmisillä vähän samanlaisia fiiliksiä? Toki me ei aina voida muuttaa säiden perässä tai niiden vuoksi. Tiettyä malttamattomuutta on toki meissä ihmisissäkin havaittavissa kun se kevät ei tunnu tulevan sitten ei niin millään. Malttamattomina odotetaan että kelit muuttuisivat paremmiksi. Nyt. Heti.

Pitäisi vaan osata nauttia näistäkin päivistä ja säistä. Vaikka eivät nyt ihan odotuksien mukaisia olekaan. Sitä kun jumittuu vaan odottamaan parempia päiviä niin yks kaks: siinähän ne sitten menikin!

Sama kyllä pätee moneen muuhunkin asiaan kuin vain kevään odotukseen. Pitäisi osata nauttia hetkestä. Tässä ja nyt. Ei odottaa mitään tai jotakin tapahtuvaksi, vaan pitää osata nauttia hetkistä jotka on tässä ja nyt. Niitä meillä kyllä on kun oikein osaa ja ennen kaikkea vain haluaa havainnoida. Ne ei ehkä aina ole niitä parhaita ja ei ehkä niin mieluisia mutta arvokkaita hetkiä kuitenkin. Asenne ratkaisee.