Yksinäisiä ihmisiä

Viime aikoina on taas ollut keskustelua yksinäisistä ihmisistä. Aihe, joka tuntuu olevan päättymätön. Itsekin havahduin aiheeseen nähtyäni jutun yksinäisestä keski-ikäisestä miehestä, jota kotiin tullessaan tervehtii vain kissat. Kissa antaa tervetulopusunkin. Kuvan hän oli itse ottanut, joten juttu sisälsi jonkin viestin. En usko sitä, että viesti oli eläinrakkaudesta vaikka hänellä sitä varmastikin on. Viesti oli pikemminkin yksinäisyydestä.

Yksinäisiä ihmisiä löytyy varmasti kaikista ikäryhmistä ja kummastakin sukupuolesta. Mutta mikä tekee ihmisestä yksinäisen? Onko se pakon sanelemaa, oma valinta vaiko pakkovalinta?

Syitä on varmasti niin monta kuin on yksinäistä ihmistäkin. Tunnen myös muutamia yksinäisiä ihmisiä. Tai luulen, että he ovat yksinäisiä. Saattaahan se olla, että he eivät ole yksinäisiä. Haluavat vain olla yksin. Sellaisiakin kyllä on. Mutta he ovat kyllä todellakin harvassa. Haluaako kukaan olla aidosti yksinäinen? Itse en ainakaan haluaisi sitä olla.

Sosiaalisesta verkostoitumisesta on puhuttu aina. Ja siinä on huima totuus. Se tuo ja luo uutta meihin kaikkiin. Ja samoin me voimme antaa itsestämme uutta toisille. Onko sitten yksinäisyys vaan sitä, että ei osaa tai halua luoda ympärilleen sosiaalista verkostoa? Onko yksinäinen ihminen kenties sellainen, joka haluaa vain imeä itseensä sosiaalisuutta, mutta ei halua itse sitä jakaa. Tai ehkä yksinkertaisesti ei osaa sitä tai pahimmassa tapauksessa luulee että se vaatii jotain erikoisosaamista. Näinhän se ei ole.

SoMe aikana on tietty helppoa luoda erilaisia yhteyksiä ja ylläpitää niitä sitä kautta. Mutta eiväthän ne ole aitoja ihmissuhteita. Tähän lopputulokseenhan on nykyisin moni tullutkin ja siksi monet tippuvatkin tyhjän päälle kun järki voittaa. Ja yksinkertaisesti siksi, koska ovat unohtaneet taidon niistä aidoista sosiaalisista suhteista. Miten luoda niitä ja erityisesti miten ylläpitää niitä. Ja nuoremmathan eivät ole välttämättä näitä taitoja koskaan edes oppineetkaan.

Kaikki asiat ei ole meistä itsestä kiinni, mutta yksinäisyys on kyllä sitä mitä suuremmilta osin. "Kukas sen kissanhännän nostaa ellei kissa itse" eli ei voi jäädä odottamaan vaan pitää olla myös itse aktiivinen ja rohkea. Ei elämä tapa. Elämättä jättäminen kylläkin.