"Koska minä voin"

Ajanhenki on nykyään ihmeellisen itsekeskeistä. Terve itsekkyys voi olla hyväkin asia, mutta kun se korostuu ja muokkautuu sellaiseksi, että ihminen kokee voivansa tehdä ihan mitä vain "koska minä voin", se ei todellakaan ole enään tervettä.

Monessa asiassa tämän korostuneen "koska minä voin" ajattelumallin voi nykyisin huomata. Itse olen huomannut sen ylikorostuneen etenkin liikenteessä. Niin jalankulussa kuin autoilussa.

Jalankulussa sen näkee parhaiten siinä, että vaikkakin jalankulkijalla on ilman muuta etuoikeus autoilijoihin nähden suojatietä käyttäessään, niin ei sen pitäisi tarkoittaa että voi hypätä esteen takaa suoraan auton eteen kännykkäänsä selaillen. Ajattelematta, että ehkä autoilija ei voi nähdä jonkun tulevan suojatielle vauhdilla näköesteen takaa. 

Tai että autolla liikuttaessa ajellaan moottoritiellä sitä ohituskaistan puolta merkittävällä alinopeudella. Ja näin tehdään liikenteestä joustamatonta ja aiheutetaan myös vaaratilanteita."Koska minä voin".

Nämä lycraan pukeutuneet vauhtipyöräilijäthän ovatkin sitten ihan oma sakkinsa. Heillä on etuoikeus kaikkiin nähden. Heitä nyt ei yleensä koske mitkään säännöt."Koska minä voin". Ehkä hieman yleistän, mutta kyllä näistä lycrapyöräilijöistä suurin osa on valitettavasti tällaisia idiootteja.

On paljon muitakin esimerkkejä tämän typerän "koska minä voin" ajatusmallin räjähdysmäisestä lisääntymisestä. Ilmeisesti ajanhenki on tällainen. Käytetäänhän tätä lausahdusta myös markkinoinnissakin. Onhan asioita joissa tämä ajatusmalli on hyväksikin. Kohtuullisesti käytettynä. Mutta ei silti pitäisi "laittaa aivojansa narikkaan". Tämäkin on valitettavan kasvava trendi nykyisin. Monessa asiassa.