Tunnekylmiä ihmisiä

Törmäämme aina silloin tällöin oudosti käyttäytyviin ihmisiin. Näinä aikoina entistäkin enemmän. Valitettavasti.

Koskelan surma on herättänyt aiheellisesti hyvää keskustelua siitä mikä nuoria ja myös vanhempia ihmisiä vaivaa. Hesarin artikkelissa oli eräs hyvä ja uskottava peruste mikä tällaisia ihmisiä vaivaa. Ainakin osaltaan. Toki muitakin tekijöitä kaiketi on.

"Lapsena havaittu tunnekylmyys voi aikuisiässä yhdistyä psykopatia-oireyhtymään, johon liittyy tunnekylmyyden lisäksi muun muassa empatiakyvyn ja katumuksen tunnon heikkoutta, itsekeskeisyyttä sekä impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta."

Näitä impulsiivisia ja vastuuttomia aikuisia on valitettavasti joukossamme. Tunnekylmyydessä aikoinaan kasvaneita lapsia siis.

Valitettavasti nykyinen mielenterveydenhuolto ei kykene pysymään näiden ihmisten perässä vaan he ovat joukossamme. Ilman oikeaa tukea ja hoitoa. Ja kun tällaisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuntuntoa, jälki on pahaa.

Harmittavin asia on, etteivät tällaiset ihmiset itse ota omasta niskastaan kiinni ja näe kuinka helpommalla he itsekin pääsisivät, jos muuttaisivat käytöstään. Elämä olisi paljon mukavampaa ja antoisampaakin myös heille itselleen. Pienelläkin muutoksella.

Mutta toisaalta, sairas ihminenhän ei sitä muutosta itse ymmärrä tehdä. Ei välttämättä edes ymmärrä, että hänessä on jotakin vialla. Eikä valitettavasti tajua sitä ehkä koskaan.