Tavarapaljous

Tiistai 25.8.2020 - JC

Viime vuosina olen osin pakosta ja osin myös vapaasta tahdostakin ollut mukana erilaisten jäämistöjen loppuun hoitamisessa. Ja joka kerta tällaisen tapahtuman jälkeen olen katsonut omaa kotia hieman toisella silmällä. Mitä jos joskus joku joutuisi tulemaan tänne ja tekemään vastaavaa?

On ollut paljon puhetta nk. kuolinsiivouksesta eli että henkilö hyvissä ajoin itse alkaa karsimaan omaa tulevaa jäämistöään. Siinä on kyllä ihan hyvä pointti. Peukutan sille! Sen ymmärtää oikein hyvin itsekin nyt, kun on ollut viime vuosina hoitamassa ja mukana näissä "lopputouhuissa". Viimeksi ihan vähän aikaa sitten edesmenneen vanhan kummitätini luona.

Mutta milloin sellainen karsinta pitäisi sitten aloittaa? Tietenkin ihmisen iällä on tähän asiaan oma vaikutus. Toivottavasti siis omalta osallani tämä nyt ei ole vielä ihan ajankohtainen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin aika on. Mutta ihan rehellisesti: itse en ole ajatellut konkreettisesti aloittaa sitä vielä toivottavasti vuosikymmeniin. 

Tällaiset jäämistöjen hoitamiset ovat kyllä todella rankkoja. Varsinkin, kun niiden yhteydessä tulee mieleen paljon muistoja. Eri ihmisistä ja aikakausista oman elämän ajalta. Muistoja omasta lapsuudesta ihan muutama vuosi sitten tapahtuneisiin asioihin. Sitä haluaisi sen takia usein säästää monia tavaroita itselle. Muistoksi. Mutta kaikkea ei todellakaan voi, eikä ole järkeäkään siirtää seuraavaan paikkaan odottamaan, että joku siivoaa ne talteen sitten joskus. Kyllä loppujen lopuksi tärkeimmät muistot ovat aina mielessä. Se on hyvä näin.