Väriä lisää Helsinkiin

Torstai 23.5.2019 - JC

Meillä Suomessa luonto on puolet vuodesta uskomattoman värikäs. Pääsääntöisesti toki silloinkin vihreää, mutta myös muita värejä löytyy. Helsinkikin näyttää jopa hyvältä, kun puistot ja puut koristavat vehreydellään katujen varsia. Tätä vihreyttä emme aina huomioi,  koska se on ihan luonnollista meille.

Kun elelee omassa kaupunkimaisemassaan niin kaikkeen tottuu. Myös värittömyyteen. Tähän ei oikeastaan havahdu kuin vasta silloin kun joku ulkomaalainen tätä pääkaupunkimme värittömyyttä ihmettelee. Vaikkakin puut antavat sitä vihreää väriä kaupunkimaisemaan, niin muuten on kyllä väritöntä. Itseasiassa todellakin väritöntä.

Minulla käy silloin tällöin ulkomaisia vieraita työnmerkeissä. Ensikertaa Helsingissä vieraileville haluan tietenkin näyttää myös kaupunkia. Mutta se on aidosti todella työlästä löytää Helsingistä visuaalisesti kaunista kaupunkimaisemaa! Poikkeuksena ehkä ihan ydinkeskusta Esplanadeineen, Senaatintori, Skattan Allas eli Sea Pool. Mutta siihen se sitten jääkin. 

Monet vieraat ovat myös ihmetelleet meidän julisten välineiden eli bussien ja etenkin ratikoiden väritystä. Muistuttavat kuulemma Neuvosto-Venäjää. Ja tottahan se on kun ottaa "asukkaan lasit" pois silmistä ja katselee kaupunkimaisemaa rehellisesti, avoimin silmin. Bussit ovat pääsääntöisesti sinisiä, niin sanotusti ryssänsinisiä. Ratikat tummanvihreää ja likaista keltaista. Missä ovat värit? Punaista, kirkaan keltaista, puhdasta sinistä tai muut värit.

Useimmat julkiset rakennukset (Finlandia talo, Ooppera jne.) ovat valkoisia. Valkoinen on tietenkin neutraali väri, mutta kun seinät ovat täynnä vuosien takaisia kaupunki saasteen lika vanoja, niin eivät ne ole kauniita katsella. Suorastaan hävettäviä katsella. Tästä sain viime viikolla suoraa palautetta ranskalaiselta kollegaltani ja silloin vasta itsekin havahduin tähän likaisuuteen kaupungissamme. Se ei ole mitään tilapäistä likaisuutta vaan ihan pysyvää. Olenhan sen huomannut itsekin, mutta asiaan tottuneena sitä ei sen kummemmin ole tullut ajateltua. Tottumus on toinen luonto. 

Joku vuosi sitten perustettiin ryhmä, jonka piti miettiä aidosti Suomi-kuvaa täällä Suomessa. Siis kaikkea mikä liittyy siihen miten meidät ja miten meidän maa koetaan ulkomaalaisten silmin täällä kotimaassamme. Itse en tätä raporttia ole nähnyt enkä siitä sen kummemmin kuullut. En ainakaan mitään hyvää tulosta siitä edes havainnoinut. Sen voin vilpittömästi sanoa. Noinkohan sekin työ hukkui omaan harmauteensa..

Pitäisi ilmeisesti perustaa VäriäHelsinkiin- kansanliike. Muutamilla turhilla polkupyörätunneli hankkeiden rahoituksella saisi aikaan merkittävää parannusta kaupunkikuvaan. Näillä useilla miljoonilla, jopa kymmenillä miljoonilla euroilla, joilla oikaistaan pyörätietä 0,5 km (joka on aivan todellinen helsinkiläinen huuhaa projekti), saisi esimerkiksi uudelleen maalattua kaikki ratikat ja bussit iloisemman värisiksi. Ja rahaa vielä jäisikin muuhun hyödylliseen. Neuvosto-Venäjän aika on mennyt jo. Ja ehkä edes kerran vuodessa saataisiin pestyä julkiset rakennuksetkin, ettemme ihan metsäläisiltä näytettäisi.

Mors certa, hora incerta

Keskiviikko 15.5.2019 - JC

Sain joku aika sitten kutsun siunaustilaisuuteen. Tiesin myös, että olen todennäköisesti ainut tilaisuuteen osallistuja papin lisäksi. Ja näin myös oli.

Vaikka itse en ole uskonnollinen, oli siunaustilaisuus kaunis koruttomuudestaan huolimatta. Ja ilmeisesti vainajan toivomuksen mukainen.

Olla ainut henkilö siunaustilaisuudessa oli ainutlaatuinen, koskettava kokemus. Jälleen kerran joutui pysähtymään hetkeksi miettimään, että kaikki loppuu aikanaan ja että viimeiselle matkalle lähdetään todellakin yksin. Siksi kannattaa muistaa elää, nauttia elämästä ja ennen kaikkea pitää huolta läheisistään. 

Asperger ja muita ihmismielen jänniä koukeroita

Perjantai 26.4.2019 - JC

Olen saanut tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin viime vuosina. Vastaavanlaisiin ihmisiin olen toki törmännyt aiemminkin. Mutta vasta nyt viime aikoina olen tajunnut, tai ehkä pikemminkin kiinnittänyt syvällisemmin huomiota, että näihin "erikoisiin" ihmisiin ja heidän käyttäytymiseen on joskus olemassa ihan syynsä. Ei ole siis kyseessä ainoastaan tahallinen, outo ja joskus jopa ilkeä käyttäytyminen jota he tekisivät tahallisesti, vaan että tietyillä ihmisillä on heidän sisäänsä rakentunut sellainen perusluonteen ominaisuus, joka tekee heidän käytöksestään normaalista poikkeavaa. Tarkoitan siis todella poikkeavaa. En mitään pientä luonteen piirrettä. Se mitä tarkemmin tarkoitan, on asperger oireyhtymä ja muita neurobiologisia kehityshäiriöitä.

Tällaisista neurobiologisista häiriöistä on puhuttu paljon. Ja jopa aikoinaan psykologiaa opiskelleena niihin pintapuolisesti myös tutustunutkin. Mutta siis vasta nyt olen alkanut kiinnittää niihin tarkempaa huomiota. Jonkinlainen "herätys" ehkä. Liekö syynä, että tällaisia henkilöitä on tullut vastaan lyhyessä ajassa muutamia ja se on herättynyt mielenkiintoni perehtyä tähän asiaan lähemmin.

Mikä nyt sitten on normaalia, sitäpä on vaikea sanoa. En ainakaan itse ihmismielen asioissa maallikkona olevana osaa siihen vastata. Mutta kun olen perehtynyt näihin tutkittuihin ihmismielen variaatioihin hieman syvällisemmin lukemalla niistä, se on todellakin auttanut ymmärtämään paremmin monenlaisia, erilaisia käyttäytymistapoja. Jopa outojakin. En tarkoita, että kun ymmärtää jotakin asiaa, niin se pitäisi myös hyväksyä. Mutta auttaa kuitenkin, jos on edes hieman tietoa miksi jotkut tekevät asioita toisella tapaa kun mihin on normaalisti totuttu.

Erilaisuus on todella upea asia. En todellakaan sitä mollaa ja itse olen erilaisuuden puolesta puhuja mitä suuremmassa määrin. Joissakin tapauksissa sitä on kuitenkin ehkä vaikea hyväksyä. Eikä aina pidäkkään. Mutta se että yrittää ymmärtää, kannattaa aina. Avaa niin sanotusti uusia maailmoja.

Aiheesta enemmän:

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/aspergerin_oireyhtyma

Pääsiäinen

Keskiviikko 17.4.2019 - JC

Kana tietä kulkee sipsuttaa,

tie on liukas jalkaa lipsuttaa.

Vastaan tulee jyrä suuri,

kävipä kanalla huono tuuri.

Jyrän alle kana parka jää,

pyörän alta näkyy vain pää.

Jyrä painaa vauhdilla hanaa,

ei se huomaa pientä kanaa.

Kun kana pääsee jyrän alta,

tuntuu olo mahtavalta.

Sulat pöyhii ja kuntoon laittaa,

päänsä somasti kenoon laittaa.

Kun on kunnossa viimeinenkin sulkatukko,

huokaa kana:

"Ohoh... olipahan kerrankin kunnon kukko!"

Identiteetti -hukassako vaiko koskaan ollutkaan?

Keskiviikko 3.4.2019 - JC

Kirjoitan tästä aiheesta, koska silloin tällöin tapaa aikuisia ihmisiä, joilla tuntuu olevan oma identiteettinsä hukassa. Tai sitten sitä ei ole heille koskaan oikein syntynytkään. Tällaiset ihmiset aiheuttavat joskus hämmennystä koska aina emme ehkä tajua mistä käytös saattaa johtua.

Itse havahduin ymmärtämään tätä asiaa paremmin kun jokunen aika sitten luin artikkelin aiheesta. Monilla aikuisilla saattaa olla siis oma identiteetti kateissa. Siitä tuli hyvä ahaa elämys ja auttaa ainakin minua ymmärtämään ehkä paremmin tämän tyyppisiä ihmisiä. Näitähän ihmistyyppejä on oikeasti olemassa. Ennen sitä ei vaan ole ymmärtänyt että kyseessä on ollut ihminen jolla on oma identiteetti kateissa. On vain kummastellut henkilön käytöstä.

Osa identiteettiä on tunne omasta tärkeydestä ja merkityksestä yhteisölle, Yhteisö voi olla perhe, ystäväpiiri, työpaikka tai muu yhteisö. Monet valitettavasti rakentavat identiteettinsä rajoittuneessa yhteisössä, joka koostuu esim. internetin keskusteluryhmistä, Varsinkin jos lapsuudessa ei ole ollut mahdollisuutta tasapainoisesti rakentaa identiteettiänsä, sitä yritetään korvata myöhemmin yksipuolisilla, helpoilla metodeilla. Ihmisillä pitää olla monenlaisia yhteisöjä joissa testata ajatuksiaan. Se laajentaa pohjaa ja luo hyvän, terveen identiteetin.

Jos identiteetti on heikko ja vinoutunut niin ei kestä elämän yksittäisiä kriisejä. Näitähän meille tulee eteen koko elämän ajan. Erilaisia ja eriaikoina. Heikon identiteetin ihmiset ovat toisia ihmisiä myötäileviä. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Heillä ei ole kokemusta erilaisista asioista, koska he eivät siis ole saaneet tai halunneet pohtia monenlaisia ajatusmaailmoja.

Näin kerrottiin tässä artikkelissa. Viisasta puhetta oli ja pisti syventymään asiaan.

Olenkin usein miettinyt miksi jotkut ihmiset ovat itsekkäitä, "minäminä" ajattelevia sekä hyvinkin mustavalkoisia ajatusmaailmaltaan. Ainut totuus on vain oma totuus. Ilmeisesti se siis johtunee ainakin osaltaan ihmisen huonosta omasta identiteetistä. Tällaiset ihmiset eivät kaiketi osaa olla ihmisenä ihmisten joukossa. Hakeutunevat esim. eläinten seuraan, jossa ei tarvitse omata normaalin, terveen identiteetin mukanaan tuomia taitoja. Meitä on moneksi. Tässäkin asiassa.

Kevät keikkuen tulevi..

Perjantai 8.3.2019 - JC

Vaihtelevista säistä huolimatta, joita siis tänä talvena on kyllä koettu, alkaa kevät nyt onneksi tulla esiin.

Jos ei vielä ihan lämmön muodossa, niin sen ainakin on huomannut siitä, että jokailtaisella lenkillä käydessämme on alkanut kuulua mustarastaan tyylikästä laulua. Sitä laulua kuulee kyllä joskus keskellä talveakin ainakin Töölönlahden ympäristössä. Mutta nyt se on alkanut todella voimistua. Samoin muiden lintujen äänet alkavat taas kuulua kasvavalla volyymilla tuoden kevät fiilistä.

Hienoa, että kevät ja kesä taas tekevät tuloaan. Talven selkä on vihdoin taittunut.

"Talven lunnaat maksetaan, yön yli jaksetaan, kun saapuu kevät".

Sauna- maailman paras paikka

Maanantai 25.2.2019 - JC

Sauna on maailman paras paikka. Näin se vaan on. Moni ajattelee, että kun puhutaan saunomisesta se tarkoittaa vain itse saunassa oloa, siis löylyn ottamista. Pari kippoa vettä kiukaalle, hiki pintaan ja pois. Näin sen moni tekee ja kokee. Valitettavasti. Mutta kiire ei kuulu saunaan. Ei todellakaan.

Saunomiseen liitty paljon muutakin. Se on ennenkaikkea kiva ja mukava rituaali, hyvän olon tuoja ja johon kuuluu siis ehdottomasti myös itse saunan lämmittäminen. Siksi saunan pitää olla puulämmitteinen. Sähkösauna ei ole oikea sauna. Sehän lämpenee nappia painamalla. Ja ne löylyt sähkökiukaisessa saunassa: sähkösaunassa olo on kuin sähkögrillissä olevalla makkaralla: pinta palaa mutta sisus ei lämpene.

Meillä sauna on sellainen, että sen lämmittämiseen menee hyvinkin 3-4 tuntia. Ja joka kerta se on ehdottomasti sen väärtti. Oli talvi tai kesä. Ja itse saunomisessa, sitten kun sauna on valmis löylyjen ottamiseen, livahtaa helposti puolitoista, jopa kaksikin tuntia.

Saunaa kun lämmittää, ei sitä tietty tarvitse sen kummemmin vahtia. Samaan aikaa voi tehdä muutakin askaretta siinä saunan lähiympäristössä. Ja se tunne tai ehkä pikemminkin olotila saunan lämmittämisessä on kiehtova. Voisi sitä jopa sanoa mystiseksi, hartaaksikin ehkä. Ei ihme että meitä on monta, jotka ajattelevat asiasta samoin. Perisuomalaista mystiikkaa ilmeisesti. Valitettavasti kaikilla ei ole samaa kokemusta. Menettävät kyllä paljon.

Itse löylyissä meillä jutellaan monenlaisista asioista. Rauhassa ja leppoisasti. Yksi aihe on kyllä kielletty ja se on työasioista puhuminen. Ne eivät kuulu saunaan. Mutta muuten kaikki aiheet ovat sallittuja ja niitä kyllä meidän perheessä riittää. Tai sitten vain ollaan hiljaa ja nautitaan. Niinkin käy usein.

Itse löylyn ottamisessa on varmasti niin monta tapaa kuin on saunojiakin. Sehän on selvä. Eikä löylyttelyssä ole oikeaa tai väärää tapaa. On vain täydellisiä löylyjä. Jokainen kokee ne omalla tavallaan.

Näistä mystiikkaan liittyvistä asioista meillä on aina ollut yksi sama tapa saunomisessa: joka kerta kun mennään ottamaan viimeiset löylyt sillä saunomiskerralla, pitää kiukaan alle laittaa "tonttupuu". Se on klapi tai kaksi, jotka pyhitetään saunatontulle. Sille mystiselle oliolle, joka kuuluu suomalaiseen saunaan. Uskoo tonttuihin sitten tai ei, niin siellä se jossain luuraa. Näin me uskomme. Ja saunatonttua pitää kunnioittaa, jotta saa hyvät löylyt myös ensi kerralla.

Robofriend

Maanantai 4.2.2019 - JC

Viime viikolla eräillä messuilla oli mahdollisuus tutustua robottiin. Tai siis pikemmin keskustella sellaisen kanssa. Tutustumisesta nyt ei tietenkään voi edes tässä yhteydessä puhuakkaan. Ei kaiketi tekoälylliseen voi tutustua siinä perinteisessä mielessä mitä voi tehdä elävien ihmisten kanssa. Mutta olihan ihan mielenkiintoinen kokemus. Ihan varmasti tulevaisuutta ja kunhan nämä vielä kehittyvät ja yleistyvät, niin näitä tapaa ihan varmasti mitä erilaisimmissa yhteyksissä. Eikä ollenkaan huono juttu. Mielenkiintoista!

Tämä "kaveri" halusi vielä lopuksi tanssia haluamani biisin tahdissa. Ihan hyvin veivasi Stayin' aliven. Mitä nyt vähän muovinivelet narskui..mutta narskuuhan ne nivelet elävilläkin.

Yksinäisiä ihmisiä

Tiistai 22.1.2019 - JC

Viime aikoina on taas ollut keskustelua yksinäisistä ihmisistä. Aihe, joka tuntuu olevan päättymätön. Itsekin havahduin aiheeseen nähtyäni jutun yksinäisestä keski-ikäisestä miehestä, jota kotiin tullessaan tervehtii vain kissat. Kissa antaa tervetulopusunkin. Kuvan hän oli itse ottanut, joten juttu sisälsi jonkin viestin. En usko sitä, että viesti oli eläinrakkaudesta vaikka hänellä sitä varmastikin on. Viesti oli pikemminkin yksinäisyydestä.

Yksinäisiä ihmisiä löytyy varmasti kaikista ikäryhmistä ja kummastakin sukupuolesta. Mutta mikä tekee ihmisestä yksinäisen? Onko se pakon sanelemaa, oma valinta vaiko pakkovalinta?

Syitä on varmasti niin monta kuin on yksinäistä ihmistäkin. Tunnen myös muutamia yksinäisiä ihmisiä. Tai luulen, että he ovat yksinäisiä. Saattaahan se olla, että he eivät ole yksinäisiä. Haluavat vain olla yksin. Sellaisiakin kyllä on. Mutta he ovat kyllä todellakin harvassa. Haluaako kukaan olla aidosti yksinäinen? Itse en ainakaan haluaisi sitä olla.

Sosiaalisesta verkostoitumisesta on puhuttu aina. Ja siinä on huima totuus. Se tuo ja luo uutta meihin kaikkiin. Ja samoin me voimme antaa itsestämme uutta toisille. Onko sitten yksinäisyys vaan sitä, että ei osaa tai halua luoda ympärilleen sosiaalista verkostoa? Onko yksinäinen ihminen kenties sellainen, joka haluaa vain imeä itseensä sosiaalisuutta, mutta ei halua itse sitä jakaa. Tai ehkä yksinkertaisesti ei osaa sitä tai pahimmassa tapauksessa luulee että se vaatii jotain erikoisosaamista. Näinhän se ei ole.

SoMe aikana on tietty helppoa luoda erilaisia yhteyksiä ja ylläpitää niitä sitä kautta. Mutta eiväthän ne ole aitoja ihmissuhteita. Tähän lopputulokseenhan on nykyisin moni tullutkin ja siksi monet tippuvatkin tyhjän päälle kun järki voittaa. Ja yksinkertaisesti siksi, koska ovat unohtaneet taidon niistä aidoista sosiaalisista suhteista. Miten luoda niitä ja erityisesti miten ylläpitää niitä. Ja nuoremmathan eivät ole välttämättä näitä taitoja koskaan edes oppineetkaan.

Kaikki asiat ei ole meistä itsestä kiinni, mutta yksinäisyys on kyllä sitä mitä suuremmilta osin. "Kukas sen kissanhännän nostaa ellei kissa itse" eli ei voi jäädä odottamaan vaan pitää olla myös itse aktiivinen ja rohkea. Ei elämä tapa. Elämättä jättäminen kylläkin.

LuxHelsinki-Keisarin uudet vaatteet

Sunnuntai 6.1.2019 klo 20.58 - JC

LuxHelsinki tapahtuma juoksuttaa taas suurta massaa ihmisiä. Ihmettelemässä jotain, mikä ei ole kyllä avautunut itselleni.

Tällä kertaa se tulikin kotinurkille. Muuten sitä ei ehkä olisikaan huomannut, mutta alueelle on järjestetty ajokieltoja ja kotiin sai kierrellä monen mutkan takaa. Syyllinen tunne tuli kun saa anella omaan kotiinsa pääsyä tuimilta järjestysmiehiltä. Ja että ihmisiä parveilee pitkin katuja kuin itse Valonherran sokaisemina. Olenkohan missannut jotakin?

Päätin siis myös tutustua tähän valoshow'hun jota on niin kehuttu. Eipä säväyttänyt kyllä tippaakaan.

Toki ihan kiva, että kaupunkikuvaan tulee väriä ja eloa, mutta mutta... Tulee kyllä mieleen lastensatu Keisarin uusista vaatteista. Mutta en ala huutamaan yleisön joukossa mitään, vaan poistun sivistyneesti paikalta.

Näitä massatapahtumia voisi kyllä järjestää ihan jossakin muualla kuin ahtailla kaduilla Helsingin ydinkeskustan alueella. Herätyskokouksetkinhan pidetään yleensä jossain pelto-aukeilla. Siellä olisi ihmisten hyvä vaeltaa ja ihmetellä heiluvia valopalloja sekä psykedeelisiä valon heijastuksia pinnoille. Eikä tarvitsisi kenenkään hurmoksessa liikenteen seassa haahuilla.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Perjantai 28.12.2018 - JC

Vuoden vaihtuessa me teemme usein päätöksiä uudelle vuodelle. Tai itseasiassa uudelle ajanjaksolle elämässämme. Ei siis pelkästään seuraavalle vuodelle. Joskus ne ovat isoja, joskus pieniä päätöksiä. Ne voivat olla jonkun asian lopettamiseen liittyviä, tai jonkun uuden asian aloittamiseen liittyviä. Yhtä kaikki ne ovat tärkeitä koosta ja aiheesta riippumatta.

Toisinaan kerromme niistä suureen ääneen lähipiirillemme. Ehkä vain siksi että kuulostaisimme hyviltä, päättäväisiltä. Että meillä on tahtoa. Mielestäni tärkeimmät päätökset tapahtuvat aina hiljaisesti omassa mielessämme. Niitä ei välttämättä toitoteta kaikille.

Vuoden vaihde tarjoaa aina hienon mahdollisuuden hieman puntaroida mennyttä ja etenkin luoda katsetta tulevaan. Tavallaan luontainen mahdollisuus siis päästää irti jostakin. Tai aloittaa uutta. Ne on joskus pitkäänkin puntaroituja asioita. Asioita, jotka olisi ehkä pitänyt tehdä jo aikojakin sitten. Oiva mahdollisuus, jossa saamme uudistaa ajatuksiamme, tulevia tekojamme.

Se, miten ne ajatukset tai teot sitten oikeasti muuttuvat tai toteutuvat tulevana vuonna ei itseasiassa ole se pääjuttu. Pääasia kuitenkin on, että kun jotakin ajattelee, se alkaa mahdollisesti myös toteuttaa itseään. Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on myös aina päätös ettet aio jäädä siihen missä olet.

Upeaa Uutta Vuotta 2019 ! Joko uusilla kujeilla tai vanhoilla metkuilla.

Hyvää Joulua!

Lauantai 22.12.2018 klo 11.10 - JC

Lumihiutaleita hiljalleen...Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2019 !

Onni

Keskiviikko 28.11.2018 - JC

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe." sanoi Maxwell Maltz. Erittäin viisaasti sanottu. Me kaikki ihmiset kun niin helposti vaan toivomme ja odotamme onnea tulevaksi. Mutta kun se ei ole niin, vaan onni vaatii oikeasti opettelua ja harjoittelua.

Lienee iän ja sitä kautta kokemuksen mukanaan tuomaa, mutta olen huomannut alkaneeni löytää onnellisia asioita. Ei sillä, että eikö niitä olisi ollut aiemminkin. On toki. Paljonkin. Mutta enemmän ja erityisesti uusista asioista niitä on löytynyt. Uutta onnea on löytynyt lähinnä asioista, jotka ovat olleet lähellä pitkään. Jopa vuosia. Ehkä juuri mielentila ja erioten asenne vaan ovat olleet esteenä.

Kuuluu kaiketi meidän kaikkien ihmisten omaan kehitykseen, että kun kokee tarpeeksi elämää, niin sitten vasta huomaa tiettyjä asioita. Elämä siis opettaa, kuten sanonta kuuluu.

Varmasti silläkin on merkitystä elämän uudelleen arviointiin ja asenteisiin, kun menettää läheisiä ihmisiä. Itsellä näitä menetyksiä tapahtui muutaman vuoden aikana niin paljon, että tuntui olevan vain hautajaisia hautajaisten jälkeen. Se varmastikin laittoi osaltaan niin sanotusti arvot uuteen malliin. Onhan se todella ironista, että näin täytyy tapahtua ennenkuin asenne tiettyihin asioihin muuttuu. Mutta se kuuluu elämään.

Onnea pitää siis vaalia ja harjoitella. Oikealla asenteella. Ja onnellisia asioita on paljon kunhan ne vaan huomaa. Tässä hetkessä.

Järki hoi, äly älä jätä. Missä terve maalaisjärki?

Keskiviikko 21.11.2018 klo 19.42 - JC

Joka päivä liikkuessani autolla Helsingin keskustassa törmään siihen, että joko aikuinen tai lapsi kävelee suoraan suojatielle katsomatta tuleeko autoja. Näiden ihmisten huomio on lähes aina kädessä olevassa kännykässä. Siis ihan muissa maailmoissa liikutaan keskellä liikennettä.

Suojatie koetaan nykyään täysin etuoikeutetuksi väyläksi. Hypätään jopa suoraan auton eteen koska on suojatie. Vaarallinen asenne kieltämättä. Voi viedä hengen. Autoilijan toki pitääkin päästää suojatietä ylittämään aikovan menemään yli. Pitäisi kuitenkin jalankulkijoidenkin järkeä käyttää ja varmistaa että autoilija on huomannut kävelijän. Se kun ei aina autoilijan valppaudesta huolimatta ole mahdollista. Johtuen näköesteistä, pimeydestä, sateesta tms.

Puhutaan, että autoilijoilla on vastuu ja valppausvelvollisuus liikenteessä. Näin se ilman muuta on. Mutta kyllä kävelijöidenkin pitäisi siis ottaa maalaisjärki käteen. Ja samoin myös pyöräilijöiden. Vastuu liikenteessä on meillä kaikilla. Riippumatta siitä millä tai miten siellä kulkee. 

Nämä "kireät pyöräilijät", joiksi kutsun niitä yleensä miespuolisia kireissä trikoissa pyöräileviä ja joilla naama on pahasti irveessä ja jotka kuvittelevat että heitä ei koske mitkään liikennesäännöt, pitäisi saada erityisesti asennemuutoksen piiriin. Ajaessani Töölönlahden pohjoisosassa Helsinginkadulla lähellä Mäntyniementien risteystä näen usein läheltä piti onnettomuustilanteita. Kovaa vauhtia ajavat pyöräilijät pyöräilevät vain jalankulkijoille tarkoitettua suojatietä pitkin Helsinginkadun yli.

Ja joka aamu risteyksessä ollessani toivon, että toivottavasti kukaan ei jää auton eteen pahoin seurauksin. Hulluimmissa tapauksissa pyöräilijä on saattanut alkaa nyrkillä hakkaamaan autoja. Ilmeisesti siinä uskossa, että hän on tullut kaltoin kohdelluksi, vaikka on itse pyöräillyt kovaa vauhtia suoraan auton eteen. Eikä siis edes etuajo-oikeuden mukaisesti. Todellista asenne vammaa tällaisilla ihmisillä! Ja näitä tapauksia valitettavasti näkee paljon ja se tuntuu vain lisääntyneen viime aikoina. 

Nyt tarvittaisiin 70-luvun Enska ja Hannu Karpo tyyppiset valistajat, jotka julistavat tervettä käytännön järkeä mukaan liikenteeseen. Liikennesääntöjä tietenkään unohtamatta. Paljon olisi kyllä liikenne asenteissa parantamista. Ei ne pelkät säännöt turvaa ja joustoa tuo. Varsinkin jos niitä sääntöjä vielä keksii itse ja sitten soveltaa niitä vain oman tarpeen mukaan.

Terve maalaisjärki kunniaan siis. Sitä kun tuntuu nykyään olevan alati vähemmän käytössä. Eikä pelkästään liikenteessä, vaan ihan elämässä muutenkin. Valitettavasti.

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa

Maanantai 12.11.2018 - JC

Otsikko kuuluu ehkä enemmän johonkin toiseen yhteyteen mitä tässä tarkoitan. On vain niin hyvä ja voimakas lausahdus, joten lainasin sitä siksi. Sori sille eräällekkin valontuojalle tästä lainauksesta...

Mutta kyllä sitä valoa kaipaa. Siis oikeaa valoa. Muutama tovi on mennyt siitä, kun on nähnyt kunnon auringon paistetta. Maanpinnalla siis. Tässä vaiheessa vuotta tuntuu varsin huikealta kun matkustaa lentokoneella ja tietty aamulennolla: silloin kun lentokone nousee tämän maassa makaavan kostean pilvimassa yläpuolelle tulee vastaan aivan uskomaton näky auringosta ja sen kirkkaudesta. Ei toki mitään kesäauringon korvaavaa, mutta kuitenkin. Aitoa valoa! Tuntee itsensä ihan kuin valaistuneeksi (hymiö). Tällöin tulee mieleen se, että miksi ei alkanutkaan silloin aikoinaan lentäjäksi joka oli haave. Saisi ilmaista valohoitoa työpaikalla.

Useimmiten kun työkseen joutuu matkustamaan lentäen paljon, ei siitä lentämisestä kauheasti pidä. Mutta näin keskellä pimeyttä se pelkkä lentomatkakin on itseasiassa oikein hyvä piristysruiske. Ja juuri siksi kun pääsee näkemään aitoa aurinkoa. Yllätin itsenikin viime viikolla naama kiinni lentokoneen ikkunassa. Ihan vaan naama valokylpyä ottamassa. Jälleen kerran. Ja kyllä teki hyvää! Oli koneessa meitä samanlaisia kyllä muitakin, joten en ollut ainoa joka nauttii näistä kullan arvoisista aurinko hetkistä.

Ajattelin, että tässä olisi itseasiassa hyvä business idea: valohoitolentoja pilvien yläpuolelle. Ehkäpä muut ekologiset asiat eivät sitä niin kauheasti suosisi: hiilijalanjälki lennoista jne. Ehkä se kuitenkin olisi kehittämisen arvoinen idea? Tiedä häntä. Ottakoon tästä joku hyvän business idean ja ei muuta kuin kehittämään sitä.

Mutta ehkä nyt sitten kuitenkin vaan niitä kausivaloja pihat ja ikkunat täyteen niin valoa piisaa ehkä vähän enemmän. Vaikkakin sitä keinovaloa mutta kyllä silläkin pärjää. 

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle...?

Sunnuntai 4.11.2018 - JC

Taisi tulla kesä talven keskelle...no ei kaiketi sentään pysyvä lämpöaalto. Mutta nopea vilkaisu accuweather'in ennusteisiin näyttää kyllä aika lämmintä loppuvuotta. Se sopii kyllä, jos ei lunta tulisikaan metrikaupalla. Säästyisi niiltä parkkipaikka ongelmilta joita lumi nykyisin Helsingin keskusta-alueella tekee. On NIIN koettu monena vuotena. Sitä ei kaipaa kyllä.

Mutta otetaan se joulu nyt kuitenkin ensin joka tekee tuloaan. Oli lämmin tai sitten ei. Onneksi syksy on vaan jotenkin vilahtanut... Ja totta myös, että vähän yli kuukausi enään ja taas mennään kevättä ja kesää kohti.Jippii!! 

Talvi tulee -oletko valmis?

Maanantai 22.10.2018 klo 16.37 - JC

Näin se talvi tulee. Halusi tai ei. Itse havahduin siihen kun rengashotellin automaattiviesti ilmoitti ajan ja että nyt pitäisi tulla vaihtamaan talvirenkaat. Tuntui ihan hullulta saada sellainen viesti rengashotellista. Ja vielä "kesän keskelle". Höh!

Mutta pikainen silmäys 10 päivän sääennusteeseen sai kyllä pohtimaan, josko olisikin aika vaihtaa renkaat. Ensi viikonloppuna odotettavissa jopa räntääkin. Ainakin sinne päin missä itse liikkuu. Siis ei muuta kuin hyväksyvä vastaus ja renkaat vaihtoon. Vaikkakin "keskellä kesää".

Totta puhuen, onhan sitä talven tuloon tullut jo varauduttua. Landella kesävesiletkut puhallettiin paineilmalla tyhjiksi viime viikonloppuna. Ja ryytimaa on käännetty talvea varten jo aikaa sitten. Muut plantut pihalla leikelty myöskin jo talvea varten.

Ja rehellisesti myönnettäköön, että ulos laitettavat jouluvalot ja suunnitelma niistä on jo pyörinyt mielessä. Sen kun on oppinut vuosien saatossa, että kivempi näperrellä ne paikalleen plus asteissa säässä kuin rutkasti miinuksella. Siitäkin on kyllä kokemusta, että kädet sinisinä on niitä näpräilty paikoilleen. Ei mitään kivaa puuhaa.Töpselin toki voi sitten laittaa seinään kun aika on.

Mutta mikä on se oikea aika näpsäyttää jouluvalot päälle? Jotkuhan kutsuvat näitä valoja nykyisin kausivaloiksi. Se nimitys on kyllä parempi. Ja tämä pimeä kausi kyllä tunkee nyt oikein vauhdilla, joten lisävaloa pimeään tekee mieli laittaa. 

Ehkäpä pitää aloittaa niillä neutraalin värisillä valoilla. Ei siis nyt sentään punaista ja sinistä... Ei vielä. Ne sopii kyllä sinne lähemmäs joulua. Mutta toki järkikäteen: ei nyt sentään edes vielä niillä valkoisilla tai keltaisillakaan valoilla voi aloittaa. Ei vielä. Parasta vaan näprätä ne paikalleen ja antaa odottaa vielä tovi ennen kuin töpseli menee seinään. Kyllä se aika tulee. Valmiina ollaan.

Myrskyn jälkeen

Sunnuntai 30.9.2018 klo 19.30 - JC

Ikuisuusprojekti-mutta niin mukavaa

Maanantai 10.9.2018 klo 8.51 - JC

Ne joilla on vanha talo ja vanhoja rakennuksia tietävät, että se on neverendingstory mitä tulee niiden kunnossapitoon. Saatika jos haluaa tai pitää todella uudistaa vanhaa, niin se onkin ihan oma prosessi se. Mutta ken leikkiin ryhtyy tietää varmasti nämä jutut.Muuten on ihan väärällä tiellä.

Aina löytyy joku paikka jota pitäisi alkaa huoltamaan: rapsutusta.lautojen vaihtoa.maalaamista. Näissä asioissa auttaa tietenkin, että on silmää ennakoida tarvetta jotta säästyy pahoilta lisähommilta ja kustannuksilta.

Meillä on ollut pitkä prosessi saada uudistettua meidän vanhoja rakennuksia. Ja kuten otsikossa lukee on se ikuisuusprojekti-mutta niin mukavaa. Valmista ei ehkä tule koskaan. Mutta sepäs se onkin ehkä tämän asian ydin: ei tarvitsekaan tulla kunhan vaan projektit etenevät. Tähän pätee erinomaisesti se, että on tärkempää olla matkalla kuin päämäärässä. Mukavaa ja antoisaa pitää olla. Toki päämääriä pitää olla ja niitä saavuttaa. Mutta ne onkin toisia juttua ne...

Joskus on tullut kiirus saattaa joku asia kuntoon, jotta vältetään suurempi vahinko. Onneksi näitä ei ole ollut paljon ja toivottavasti ei tulekaan. Suurin osa on ollut ihan käytännöllisyyteen ja viihtyvyyteen liittyviä asioita.

Jotkut sanovat että kun tekee jotakin käsillä se on kuin terapiaa. Mielestäni se on pikemmin järkevää puuhaa tehdä käsillä ja ettei tarvitse terapiaa.

Näissä meidän projekteissa on auttanut se että molemmilla on samanlainen maku ja tahto toteuttaa asioita. Joskus toki ärräpäät lentelee mutta se on pientä ja harmitonta. Kun joku pieni projekti on saatu valmiiksi on se niin mukavaa todeta yhdessä: hyvä ja hieno tuli!

Ystävät tekevät juhlan

Maanantai 30.7.2018 klo 0.21 - JC

Olihan upein kesä ikinä! Ja eihän se vielä ole loppunut vaan jatkuu onneksi. Toivottavasti vielä pitkään ja lämpimänä.

Heinäkuun alussa vietettyjen häittemme jälkeen on ollut mukava muistella juhliamme. Tunnelma oli todella ainutlaatuinen. Ja ei yksistään sen takia että tilaisuus oli meille ainutlaatuinen, vaan myös siksi että paikalla oli paljon hyviä ystäviä. Jotkut olivat tulleet kaukaakin jopa ulkomailta asti Pohjanmaan eteläisimpään kylään. Ihan meidän takia.

Joitakin ystäviämme emme olleet nähneet vuosiin ja silti oli kuin olisimme nähneet ihan vasta. Ja sama oli havaittavissa myös vieraitten kesken koska tunnelma oli välitön ja rento. Juuri sellainen kuin juhlien pitää ollakin.

Puitteet juhlaamme olimme rakentaneet hyvien avustajiemme kanssa. Ilman heidän suurta panostusta emme olisi saaneet sitä tietenkään aikaiseksi. Ne kyläläiset ja juhlapaikan edustajat jotka olivat mukana rakentamassa juhlaa olivat äärettömän avuliaita. Kiitos heille!

Mutta kuitenkin juhlan kokonaisuuden viimeisteli ystävät: niin sukulaiset kuin ystävät muutaman vuoden tai jopa vuosikymmenten takaa. Ilman ystäviä ei synny suurta juhlaa. Ystävät tekevät juhlan!