Ei merta edemmäksi kalaan

Keskiviikko 11.8.2021 - JC

Lähialueet ovat ilmeisesti niin lähellä, että ne jäävät helposti huomioimatta. Usein tulee ensimmäisenä ajatuksena lähteä käymään jossain kaukana. Tarve kokea jotakin uutta ja eksoottista. Ja ajatuksissa sitä on vain tarjolla kaukana. Pitää oikein matkustaa, jotta sellaista voisi kokea. Eihän sellaista voi ajatellakaan olevan lähellä.

Eräänä sunnuntaina maalla teimme kauppareissun yhteydessä retken lähelle. Paikka on kyllä ollut tiedossa ja joskus aiemmin on tullut käytyäkin siellä. Paikka on ihan anopin kotitilan lähellä. Toki aikaa on vierähtänyt siitä kun viimeksi kävimme siellä.

Nyt kun vettä ei ole satanut kunnolla moneen kuukauteen, ovat vedet todella matalalla. Erityisesti joet ovat aikas kuivahtaneita. Niukka vesitilanne tekee kuitenkin maisemista ihan uudenlaiset, kiehtovat.

Myös veneretket piknikille ulkomeren upeille saarille ja luodoille ovat aina mieleen jääviä kesäisiä lähireissuja. Lähimatkailu kannattaa. Ei tarvitse mennä siis merta edemmäksi kalaan.

Upea kesä!

Torstai 29.7.2021 - JC

Ei ole ollut sään suhteen valittamista tuskin kellään tänä kesänä. On saatu nauttia upeista päivistä ja kuumista öistä. Upeaa!

Jos nyt jotakin huonoa, niin nurmikko on saanut kärsiä kuivuudestaan. Ei ihan riitä kaivovesi sen kasteluun. Ja vesijohtovettä ei sen kasteluun kannata käyttää.

Rokotus

Maanantai 3.5.2021 - JC

Nyt se on otettu:

Once in a lifetime

Keskiviikko 21.4.2021 - JC

Vuosi on ollut erikoinen monella tapaa. Erityisesti se, että meillä on ollut mahdollisuus tehdä etätöitä maalta käsin on ollut todella kiva ja mukava kokemus. Se on mahdollistanut havannoida ihan eri tavalla vuodenajat ja niiden mukanaan tuomat vaihtelut. Emme ole varmastikaan ainoat jotka ovat saaneet kokea tämän mahdollisuuden.

Nyt kun tilanne on ehkä normalisoitumassa ja paluu entiseen mahdollisesti häämöttää, pistää se mietteliääksi. Kyllä kaiketi sitä kaipaa joitakin asioita ja etenkin monia hyviä asioita ennen näitä erikoisia aikoja. Ei ehkä kaikkea. Ei etenkään välttämättä niitä viikottaisia lentoja ja lentokentällä istumisia lentoja odotellessa. Mutta paljon kaikkea muuta hyvää kyllä. Mutta tuleeko ne takaisin entisinä vai muuttuneina? Se jää nähtäväksi.

Kulunut vuosi on oikeutetusti saanut mielessäni ajatuksen ja nimen once in a lifetime. Erikoinen ja myös hyvinkin opettava kokemus on ollut. Vaikkakin perustana tälle erikoiselle ajalle on ollut monia vakavastikin koskettanut epidemia, silti ajassa on ollut paljon hyvää ja opettavaa.

Purkamisen turhaa intoa

Maanantai 29.3.2021 - JC

Joskus menee ihmisten toiminta todella yli hilseen: suojellut rakennuksetkaan eivät säästy ihmisten turhautuneisuudelta, vaan joutuvat järjettömien toimien kohteeksi. Ilman mitään syytä, asianmukaista lupaa tai järjellistä suunnitelmaa siis vain touhutaan. "Kunhan vaan touhuan jotakin"- menttaliteettia siis. Tai kiusaksi kenties muille, kun ei muuten saa tarvitsemaansa huomiota. Jopa pari sataa vuotta vanhat rakennuksetkaan eivät siis säästy tältä, vaan puretaan rakennus järjettömästi ilman lupaa, viedään arvokkaat hirret ja dumpataan ne ojaan. Rena rama ding dong!

Hauskuutta horisontissa

Keskiviikko 17.3.2021 - JC

Pikkuhiljaa alkaa jäätkin jo sulamaan merellä ja sitäkin kautta huomaa kevään edistyvän vauhdilla.

Pientä takapakkia luvattu lämpötilan suhteen, mutta kyllä se sieltä avovesi lähestyy rantaviivaa kohden.

Tunnekylmiä ihmisiä

Perjantai 26.2.2021 - JC

Törmäämme aina silloin tällöin oudosti käyttäytyviin ihmisiin. Näinä aikoina entistäkin enemmän. Valitettavasti.

Koskelan surma on herättänyt aiheellisesti hyvää keskustelua siitä mikä nuoria ja myös vanhempia ihmisiä vaivaa. Hesarin artikkelissa oli eräs hyvä ja uskottava peruste mikä tällaisia ihmisiä vaivaa. Ainakin osaltaan. Toki muitakin tekijöitä kaiketi on.

"Lapsena havaittu tunnekylmyys voi aikuisiässä yhdistyä psykopatia-oireyhtymään, johon liittyy tunnekylmyyden lisäksi muun muassa empatiakyvyn ja katumuksen tunnon heikkoutta, itsekeskeisyyttä sekä impulsiivisuutta ja vastuuttomuutta."

Näitä impulsiivisia ja vastuuttomia aikuisia on valitettavasti joukossamme. Tunnekylmyydessä aikoinaan kasvaneita lapsia siis.

Valitettavasti nykyinen mielenterveydenhuolto ei kykene pysymään näiden ihmisten perässä vaan he ovat joukossamme. Ilman oikeaa tukea ja hoitoa. Ja kun tällaisilla ihmisillä ei ole mitään vastuuntuntoa, jälki on pahaa.

Harmittavin asia on, etteivät tällaiset ihmiset itse ota omasta niskastaan kiinni ja näe kuinka helpommalla he itsekin pääsisivät, jos muuttaisivat käytöstään. Elämä olisi paljon mukavampaa ja antoisampaakin myös heille itselleen. Pienelläkin muutoksella.

Mutta toisaalta, sairas ihminenhän ei sitä muutosta itse ymmärrä tehdä. Ei välttämättä edes ymmärrä, että hänessä on jotakin vialla. Eikä valitettavasti tajua sitä ehkä koskaan.

Kevät se taas tuli...

Torstai 25.2.2021 - JC

Näin se talvi muuttui taas yhtäkkiä kevääksi. Onhan se kalenterinkin mukaan muutaman päivän päästä virallisesti kevät. Vasta oli paukkupakkaset ja nyt reilusti plussan puolella. Ja mereltä kantautuu lokkien huutoa, joka ainakin minulle on merkki siitä, että kevät on tullut.

Ihan niinkuin olisi taas herännyt henkiin. Vaikka eihän tämä talvi nyt oikeastaan ole ollut mitenkään synkkä eikä ahdistava. On niitä pahempiakin talvia ollut.

Toivottavasti lumet sulavat pikimmiten pois, jotta pääsen taas pihan kimppuun kevättöiden merkeissä. Sormet syyhyävät jo haravan ja kuokan varteen. Mitähän sitä kasvattaisi tulevana kesänä? Ehkäpä olisi ainakin avomaankurkkujen vuoro pitkästä aikaan. Punajuuria nyt ainakin pitää olla perunoiden, porkkanoiden, sipulien, tillin ja muiden perusjuttujen lisäksi. Herneitäkin voisi taas vaihteeksi kasvattaa.

vakio lauluni kevään kunniaksi:

Tarttuvia tauteja

Perjantai 15.1.2021 - JC

UHKAROKKO

Viruksen aiheuttama infektio, joka alkaa usein allergisilla oireilla tieteellisestä tutkimuksesta ja terveestä järjestä. Uhkarokko on tulehdustila, jossa salaliittoteoriat vähitellen valtaavat koko kehon. Uhkarokko voi olla vakava sairaus iästä riippumatta kenelle tahansa. Uhkarokolle altistaa muun muassa medialukutaidon puute. Saattaa aiheuttaa vaikeita jälkitauteja.

INFLUENSSERI

Ajatusmallien ja kulutustottumusten infektio, joka leviää yleensä sometartuntana. Taudin itämisaika on useimmiten pitkä, jopa vuosia. Oireiden kirjo ja voimakkuus vaihtelevat. Tavallisesti harmiton, mutta voi aiheuttaa vakavissa tapauksissa näkökentän kaventumista ja identiteettihäiriöitä. Perusterveillä tauti paranee itsestään, mutta herkillä oireet ja jälkitaudit voivat kestää loppuelämän.

JÄNKKÄKOURISTUS

Jänkkäkouristusbakteeri on yleisesti ihmisluonnossa esiintyvä bakteeri, joka lisääntyy erityisesti hapettomissa kuplissa. Se tuottaa suotuisissa oloissa myrkkyä, joka kulkeutuu keskushermostoon ja aiheuttaa jänkkäämistä, meuhkaamista, solvaamista, kyvyttömyyttä kuunnella muita ja empatianpuutostiloja. Muita yleisiä oireita ovat leukalukko, ”ivahymy”, niskajäykkyys ja epäselvä puhe.

HINKUÄKSY

Helposti tarttuva viruksen aiheuttama tauti, joka aiheuttaa äänekästä hinkua sääntöjen ja suositusten uhmaamiseen sekä rajuja kapinapuuskia. Hinkuäksyyn voi liittyä myös ajatuskatkoksia ja itsekkyyskohtauksia. Tyypillisesti potilas on kuumeeton ja hän voi kohtausten välisen ajan melko hyvin lukuun ottamatta katkeruutta.

HEPATVIITTI

Hepatviitti on viruksen aiheuttama sometulehdus, joka tarttuu herkästi digiteitse. Tartunnan saaneista moni kokee infektion alkuvaiheessa oksennusrefleksiä, pahaa makua suussa, kostonhimoa ja besserwisserismiä. Tautiin voi liittyä suurentunut ego, joka aiheuttaa epämiellyttävää tunnetta tai jomotusta seuraajissa. Osa jää viruksen kantajiksi eli infektio kroonistuu.

lainaus HS:n toimituspäällikkö Ari Kinnarin kolumnista HS 15.01.2021

Uusi Vuosi 2021

Torstai 31.12.2020 - JC

Jälleen on uusi vuosi ja uudet kujeet edessäpäin.

Näin ne vuodet vierivät nopeasti. Mutta niin siinä käy kun on mukavaa ja puuhaa piisaa.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2021 !

Turvavälit

Keskiviikko 23.12.2020 - JC

Turvaväleistä on puhuttu kohta vuosi. Kaikki tietävät miksi pitää olla turvavälit kunnossa näinä aikoina.

Mutta eräs ulkomailla asuva suomalainen kaverini kertoi hauskan tosiasian: suomalaisia ei häiritse 2 metrin turvaväli joka pitää pitää toisiin ihmisiin siinä mielessä kuin hetimmiten luulisi.

Meitä suomalaisia harmittaa se, että meidän pitää olla niinkin lähellä toisiamme kuin 2 metriä. Me kun olemme tottuneet pitämään etäisyyttä toisiimme vähintään 5 metriä, mieluummin enemmän. Nyt kun "pitää" olla vain 2 metrin turvaväli, se saa suomalaiset todella kiukkuisiksi.

Aika hyvä ja todellakin osuvan hauska pointti eikös vaan.

Rakkain sielunmaisema Suomessa

Maanantai 7.12.2020 - JC

Jaan ehdottomasti tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja hänen puolisonsa Jenni Haukion mielipiteen, että rakkain ja kaunein sielunmaisema löytyy Kristiinankaupungin Siipyystä. Toki sillä, että me jaamme samaisen kauniin sielunmaiseman vapaa-aikoinamme, on varmastikin merkitystä meidänkin  samaan mielipiteeseen.

Kuvakaappaus YLEn Linnanjuhlat 2020 ohjelmasta, jossa he kertoivat Siipyystä

Kylähullu

Sunnuntai 8.11.2020 - JC

Kylähullulla on nykyisin melkein arvokas leima. Toisin oli ennen. Mutta kyllä näitä aidosti hulluja on vieläkin. Ilman, että siinä on mitään arvokkuutta. Ihan aidosti ja rehellisesti sanottuna: seinähulluja on olemassa.

Meillä maalla eräs henkilö päätti tehdä nurmikentän. Keskelle kylää yleiselle alueelle jossa liikutaan autoilla. Se nyt sinänsä on jo hullu teko jossa ei ole mitään järkeä. Ainakaan sitä ei ole perusteltu kenellekkään. Pelkkää kiusantekoa ja huomion hakua siis vain. Ja vieläpä vaarallista touhua, koska kyse on esteiden asettamisesta kulkuväylälle.

Mutta ei tässä vielä kaikki: tämä henkilö kuvittelee nurmikentän muodostuvan läjästä metsästä kaivetuista kivistä. Vieläpä isoista sellaisista. Näitä tämä ihminen oli tuonut useamman kuorman. Voi voi...saisipa hän apua mielenterveysongelmiinsa. Toivottavasti joku hänen perheestään tajuaa hakea hänelle apua mielenterveyshuollosta ennen kuin jotain vakavampaa sattuu.

Kellojen siirtely

Torstai 29.10.2020 - JC

Hauska juttu liittyen kellojen siirtoon syksyisin ja keväisin..näinkin voi tämän toki tehdä:

"Kuulin, että kelloja pitää siirtää tunti..joten toin just makkarin kellon olkkariin ja vein olkkarin kellon kylppäriin..mikron kello oli vaikein..nyt se on makkarissa ja vaikeaa käyttää mikroa siellä. Menikö oikein?

Kyllä siinä tunti meni, eikö niitä pitänytkin tunti siirtää? oon ihan puhki, toivottavasti tein oikein? Tää on niin turhanpäiväistä. Nyt pitää taas odottaa koko talven, että saan mikron takaisin keittiöön..voiko kenties tehdä välisiirron?

Olen nyt eniten huolissani, kun luin että joidenkin puhelimet ja tietokoneet olivat siirtyneet itsestään ja minulla ne on ihan samoilla paikoilla kuin ennenkin. Pitänee nopeasti siirtää ne kanssa..huh huh mikä homma. Toivottavasti tämä siirtely homma loppuu pian kokonaan."

Koirakuumetta

Torstai 15.10.2020 - JC

Aikojen saatossa olen ollut melkein aina koirien kanssa tekemisissä. On ollut erirotuisia turriaisia huskyistä shäferiin. Pitkään aikaan meillä ei ole kuitenkaan ollut koiraa. Tämä johtuu pääosin siitä, että työelämä ei ole sitä oikein sallinut. On ollut paljon työmatkoja ulkomaille jne. Toinen asia joka on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä edelleen on, että meidän viimeisin koiramme oli kyllä niin huippukoira kaikin puolin, että rima on korkealla uuden koiran hankinnan suhteen. Edelleen.

Nyt kun viimeiset puolivuotta on pakostakin tullut oltua ihan kotinurkilla, kaupungissa tai maalla, niin on alkanut iskeä vakava koirakuume. En osaa sanoa, onko se pelkästään sitä että todella pidän koirista, vai johtuneeko osiltaan myös siitä, että koira kun osaa olla aina positiivinen kaveri. Koirat eivät välitä maailman asioista, vaan ovat aina yhtä iloisia ja seurallisia ystäviä. Koirakuume on myös ehkä alkanut siitä, kun joka päivä lenkillä ollessa näkee paljon ihmisiä touhuamassa näiden iki-iloisten otusten kanssa. Muistunut mieleen kaikki ne mukavat koirat, joita on itsellä aikoinaan ollut.

Koirarodulla ei ole kovin paljonkaan merkitystä muuta kuin että sen pitää olla koiran kokoinen. Eli sellainen jonka kanssa voi liikkua paljon. Ei siis mitään sylikoiraa, jonka kanssa madellaan puistoissa. Mutta myös toisaalta kohtuullisen kokoinen, joka matkustaa mukavasti autossa. Nämä kriteerit koiran tulee täyttää meidän kummankin mielestä. Jo muutaman vuoden olen ajatellut airedalenterrieriä. Olisiko siinä seuraava koiramme?

Kysyinkin kälyltäni, joka on todellinen koirakuiskaaja ja omaa pitkän kokemuksen koirien kouluttamisesta, millainen olisi airedalenterrieri? Hän suositteli tätä rotua kyllä meille, koska tuntee meidät ja meidän "vaatimukset" koiran suhteen. 

Pitänee alkaa googlaamaan asiasta enemmän.

Lainaus hankikoira.fi sivustolta:

"Terrierin sisu tulee näkyviin, jos muut koirat hyppivät nenille. "Airis" ei yleensä aloita tappelua, mutta sellaiseen joutuessaan se ei anna periksi. Se tarvitsee järkevän kasvatuksen ja toimintaa, myös aivojumppaa. Itsenäisyys näkyy siinä, ettei sen aina tarvitse tulla kysymään, mitä tehdään, se osaa itsekin päättää."

Olisikohan ehkä liian samanlainen kuin tuleva isäntä :-)

Kupla vaiko kupla

Tiistai 6.10.2020 - JC

Onneksi alkaa vihdoinkin olla julkisuudessa keskustelua siitä, että kauanko tämä koronakupla saa jatkua. Kukaan ei tietenkään väheksy mitään sairauksia tai että tietoisesti haluaisi altistua millekään terveydelle vaaralliselle. Mutta eihän me ihmiset voida kuplassa elää loputtomiin. 

Elämä on vaarallista sanotaan. Ja eipä täältä kukaan ole hengissä selvinnyt. Ei ainakaan kukaan ole sitä vielä todistanut. Jos haluaisimme elää ilman mitään ja ainuttakaan riskiä, mitä elämää se sitten olisi. Emme voisi liikkua, koska voimme kaatua ja menettää henkemme. Autoilusta ja syömisestä puhumattakaan. Nekin ovat vaarallisia puuhia. Metsässäkin voi karhu tulla ja napata hengen pois. 

Suhteellisuustajua tässä perään kuulutan. Se näyttää olevan nyt ihan globaalistikin hukassa. Toivottavasti ei enään kauan.

Itse olen pyrkinyt jo hyvän aikaa välttämään doomscrollaamisen eli huonojen uutisten selailemisen. Ainakin kaiken mikä liittyy koronaan. Suosittelen lämpimästi muillekin. Aikaansa voi käyttää paremmin ja miellyttävämmälläkin tavalla. Uutiset kerran päivässä riittää ettei ihan tipu maailmanmenosta, mutta asioiden vatvominen ei todellakaan kiinnosta.

Tavarapaljous

Tiistai 25.8.2020 - JC

Viime vuosina olen osin pakosta ja osin myös vapaasta tahdostakin ollut mukana erilaisten jäämistöjen loppuun hoitamisessa. Ja joka kerta tällaisen tapahtuman jälkeen olen katsonut omaa kotia hieman toisella silmällä. Mitä jos joskus joku joutuisi tulemaan tänne ja tekemään vastaavaa?

On ollut paljon puhetta nk. kuolinsiivouksesta eli että henkilö hyvissä ajoin itse alkaa karsimaan omaa tulevaa jäämistöään. Siinä on kyllä ihan hyvä pointti. Peukutan sille! Sen ymmärtää oikein hyvin itsekin nyt, kun on ollut viime vuosina hoitamassa ja mukana näissä "lopputouhuissa". Viimeksi ihan vähän aikaa sitten edesmenneen vanhan kummitätini luona.

Mutta milloin sellainen karsinta pitäisi sitten aloittaa? Tietenkin ihmisen iällä on tähän asiaan oma vaikutus. Toivottavasti siis omalta osallani tämä nyt ei ole vielä ihan ajankohtainen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin aika on. Mutta ihan rehellisesti: itse en ole ajatellut konkreettisesti aloittaa sitä vielä toivottavasti vuosikymmeniin. 

Tällaiset jäämistöjen hoitamiset ovat kyllä todella rankkoja. Varsinkin, kun niiden yhteydessä tulee mieleen paljon muistoja. Eri ihmisistä ja aikakausista oman elämän ajalta. Muistoja omasta lapsuudesta ihan muutama vuosi sitten tapahtuneisiin asioihin. Sitä haluaisi sen takia usein säästää monia tavaroita itselle. Muistoksi. Mutta kaikkea ei todellakaan voi, eikä ole järkeäkään siirtää seuraavaan paikkaan odottamaan, että joku siivoaa ne talteen sitten joskus. Kyllä loppujen lopuksi tärkeimmät muistot ovat aina mielessä. Se on hyvä näin.

Hapansilakka kemut

Sunnuntai 19.7.2020 - JC

Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla kalalla on iso merkitys ruokakulttuurissa. Ja etenkin kylässä jossa olemme, kalalla on luontaisesti suuri osa ihmisten arjessa. Ei nyt ehkä enään kalastuksen muodossa muutoin kuin omaksi iloksi, mutta ruokana se näkyy. Myös meidän ruokapöydässä. Kala on kyllä hyvää. Monessa muodossa ja monella tapaa laitettuna.

Yhden asian olen pystynyt välttämään ja se on hapansilakan syöminen. Päätimme kuitenkin kokoontua omalla tutulla porukalla yhteen ja viettää oikea hapansilakka ilta. Mukana oli pari "ammattilaista" ja me loput olimme ensikertalaisia tämän herkun suhteen.

Kun lähestyimme naapuriemme luo jossa tämä herkutteluhetki pidettiin, huomasimme pihalla pari vesiämpäriä. Niiden sisällä vedessä oli hapansilakka purkit avattuina ja tyhjinä. Ämpärit aivan kuhisivat kärpäsiä. Siis hyvä alku herkutteluun. Ja se tuoksu mikä oli jo ulkona pihalla...ei ehkä maailman houkuttelevin.

Meidän oli tarkoitus syödä ulkona, koska oli jälleen makee kesäinen lämmin ilta. Mutta isäntäpari oli joutunutkin kattamaan ruokailun sisälle juuri kärpästen takia. 

Isäntä, joka on tottunut hapansilakkasyöjä, oli tehnyt kaikki valmistelut ja myöskin valmistanut paljon erilaisia lisukkeita. Kaikkea hyvää oli ja todella paljon.

Meillä on ollut lukemattomia hauskoja illanistujaisia syöden ja juoden samalla porukalla, mutta tästä illasta kyllä muodostui niin hauska, että saimme nauraa vatsalihaksemme kipeiksi. Niin hauskaa oli tämän "herkun" syöminen, että sitä voin kyllä suositella ihan vaan senkin takia, että moinen "herkku" kirvoittaa todella hauskat hetket ruokailuun. Jos vain on kokeilun haluisia, rohkeita syöjiä.

Päätimme avartaa lisää ruokailukokemuksiamme ja meillä on jo uusi teemaruoka valmiina seuraavaan vastaavaan ruokakokeiluun. Tämä seuraava rasti tulee kyllä olemaan paha, mutta luvattu mikä luvattu. Siitä sitten lisää aikanaan. Tässä kuitenkin jo ennakkokuva tulevasta "herkusta"..

Alla linkki joidenkin toisten tekemään hapansilakka videoon, josta näkee hyvin miten herkullinen tuoksu ja ruoka on kyseessä:

https://www.youtube.com/watch?v=CekUNTIudFk

Kyllä ruottalaiset sitten osaavat tehdä hyvää ruokaa!

 

Pieni ystävä

Keskiviikko 27.5.2020 - JC

Aamuisin kun menen ulos, niin hetken päästä kuuluu vieno kissan ääni ja uusi ystäväni jolkottelee vauhdilla luokseni. Tämä on toistunut jo jonkin aikaa kevään aikana. Tiedän kyllä kenen kissa se on, joten kyseessä ei ole kulkukissa.

Tämä hellyttävä kissa ääntelee niin somasti ja lempeästi, että melkein tuntuu kuin sillä olisi ihan oikeasti asiaa. Aluksi ajattelin, että ehkä sillä on joku hätä. Mutta kun tämä oli toistunut useasti peräkkäisinä aamuina, päättelin että se vain ilosta juttelee. Ja äänen sävy on todella lempeä ja rauhallinen, joten mitään hätää sillä ei siis tunnu olevan. Tosi outoa tällaiselle vannoutuneelle koiraihmiselle, että tämä uusi ystävä on melkein sulattanut pienen varauksellisuuteni kissoihin.

Todella kiva uusi pieni ystävä! Tulee hymy suupieleeni joka aamu kuunnellessani sen hellyyttävää jutustelua. Ties mitä kaveri kertoileekaan :-)

Jokohan tämä loppuisi...

Maanantai 4.5.2020 - JC

Alkaa jo oikeasti sieppaamaan tämä korona hössötys. Saisivat jo rajoitukset mennä nk. järjen puolelle eli turhat rajoitukset pois. Ja pikimmiten!

Itseäni ei ole pahemmin haitannut nämä rajoitukset ja jatkuva uutisointi koronasta, mutta kun on huomannut, että ihmiset ympärillä alkavat ihan oikeasti "kypsymään", niin alkaa jo todella huolestuttamaan. Toivottavasti en siis kohta itsekin mene sille puolen hössötystä ja ala päässä heittämään, niin kuin näitä tapauksia valitettavasti näkee... No ei kaiketi :-). Pää kylmänä ja järki mukana on oltava vaan.